Cajón del Maipo

Onneksi siskot aina silloin tällöin muistuttaa, että kuulumisia ois kiva kuulla. Mikäpäs siinä! Viikot kuluu aika hurjaa tahtia, kun arki vihdoin alkoi ihan tosissaan. En enää eksy yliopistolla ja hyvin hitaasti alan myös erottaa chileläisten "espanjasta" sanoja... No ei, kielen kanssa menee pikkuhiljaa paremmin. Vaihtareiden kesken jauhetaan rikkinäistä espanjaa ja kotonakin se alkaa vähän syrjäyttää saksaa. Jotkut proffat puhuu ihanan selkeästi ja joidenkin puhe taas menee iloisesti ohitse.

Kävin Santiagossa tutustumassa hyvin erilaiseen elämäntyyliin muutama viikko sitten. Moikkasin mun Itävallan vaihtarikaveria Martinaa, jonka olin nähnyt viimeksi seitsemisen vuotta sitten. Santiagossa oli siistiä ja modernia, kerrostalojen aulassa oli respa ja perulainen kodinhoitaja teki hyvää ruokaa. Juhlittiin Martinan synttäreitä ja nähtiin myös toista Itävalta-vaihtaria Yoselinia. On se maailma loppujen lopuksi aika pieni paikka - kolmas täällä näkemäni suomalainen tuli vastaan juurikin näillä synttäreillä...

Toisen viikonlopun vietin Maipon kanionilla Santiagon eteläpuolella eräillen! Meitä lähti vajaa 20 vaihtaria reissuun. Matkan piti olla kohtuullisen lyhyt, mutta seitsemän tunnin säätämisen jälkeen päästiin perille pimeyteen etsimään aiemmin saapuneita kavereita metsästä hatarien GPS-koordinaattien perusteella. Vaellettiin aika rajujakin reittejä rinkat selässä. Eräelämä oli kivaa, ja teltassa tuli hyvin uni.



Lounasretkellä saksalaisen Elenan kanssa Las Lagunillasissa. Meille kerrottiin turreinfosta, että noin neljän tunnin kävelymatkan varrella olisi joki, ja perillä pääsisi uimaan laguuniin. Noudatettiin kiltisti ohjeita (paitsi ei kävelty vaan liftattiin, huh), mutta lopulta löydettiin itsemme laskettelukeskuksesta. Eikä tämä loppukesä ollut ehkä mitään kuuminta sesonkia... Periltä löytyi kuitenkin onneksi edes vuori, jonne kiivetä. Paikalliset ovat äärimmäisen vieraanvaraisia ja avuliaita - oltiin päivän aikana neljän tytön porukalla neljässä kyydissä. Viimeisin niistä tarjosi laskettelukeskuksessa myös vähän ruokaa ja lopulta kyydin Santiagon metrolle asti. Ihania tyyppejä.













Innokkaat liftarit lava-auton kyydissä serpentiinitiellä.















Ostettiin kohtalaisen spontaanisti vaihtariporukalla lennot Etelä-Chileen kolmen päivän varotusajalla. Koulussa on Semana Mechona, joku fuksiviikko, jolloin opetusta ei ole 11.30 jälkeen. Lähdetään siis kymmeneksi päiväksi seikkailemaan Patagonian lumoaviin maisemiin norjalaisen, ruotsalaisen, saksalaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen kanssa! Nyt on hienoinen kiire, kun päivän aikana on kaksi koetta ja koulua puoli yhdeksään asti, pitäisi shoppailla loputkin vaellustarvikkeet ja illalla Argentiina-Chile -fudismatsi sekä grillailut kotosalla. Mutta mikäs tässä. Palaillaan huhtikuussa reissun jälkeen!